*

Mikko Koikkalainen

Kuntarakenteen kehittäminen - mitään ei tapahdu

Kuntarakenteen kehittäminen on täysin seis koko Suomessa. Nykyisen eduskuntakauden aikana suomalaista kuntarakennetta oli tarkoitus parantaa merkittävästi. Kysymys on erittäin tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta. Uhoamisen ja tekemisen välillä on suuri ristiriita.

Liikenneministeri Paula Risikko (kok.) ilmoitti viime torstaina puolueensa vastustavan ja täten luultavasti kaatavan pääkaupunkiseudulle valmisteilla olleen metropolihallinnon. Lopullinen päätös tehdään tällä viikolla hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken. Metropolihallinto on ollut yksi hallituksen kärkihankkeista. Valmistellun esityksen heikkouksista ja avoimista kysymyksistä huolimatta Vasemmistoliitto on suhtautunut myönteisesti hankkeeseen niin hallituksessa kuin oppositiossa. Helsingin kaupungin hallituksessa Vasemmistoliitto kritisoi metropolihallintoesitystä lähinnä siitä, että esitys ei antanut vielä tarpeeksi vahvoja keinoja edistää pääkaupunkiseudun asuntorakentamista.

Metropolihallinto olisi koskenut 1,4 miljoonaa asukasta. Seudun väestön on arveltu kasvavan vuoteen 2040 mennessä 300 000 asukkaan verran. Seudun osuus koko maan bruttokansantuotteesta on tällä hetkellä 36%. Metropolialueen kehittäminen on elintärkeä kysymys koko Suomelle.

Nyt metropolihallinnon kaatumisesta vastuun kantaa hallitus ja erityisesti Kokoomus, joka on eniten julkisuudessa kritisoinut muita haluttomuudesta rakenteellisiin uudistuksiin. On kuitenkin mahdollista, että metropolihallinnon kaatuminen avaa oven metropolikaupungille. Metropolikaupunki tarkoittaa 9 kaupungin, eli Espoon, Helsingin, Kauniaisen, Keravan, Kirkkonummen, Sipoon, Tuusulan, Vantaan ja Vihdin muodostamaa uutta yhtä metropolikaupunkia, joka jakaantuisi 15-20 palvelualueeseen, eli “kotikaupunkiin”.

http://www.metropoliselvitys.fi/

Kaatuneen metropolihallinnon lisäksi näyttää siltä, että myös sote-uudistus lisätään hallituksen hoitamatta jääneiden asioiden listalle. Lykkääntyminen johtuu esityksen keskeneräisyydestä ja avoinna olevista kysymyksistä. Erityisesti kustannuksiin ja perustuslainmukaisuuteen liittyy haasteita. Jos sote-uudistus viivästyy, johtaa se pysähdykseen ja odottamiseen koko Suomessa kuntarakenneuudistusten osalta. Kunnat joutuvat odottamaan, minkälainen ratkaisu sote-uudistuksessa saadaan aikaiseksi.

Näiden lisäksi vaikuttaa siltä, että myös Pisararata on vastatuulessa. Pääkaupunkiseudun kunnilla näyttää olevan vaikeuksia löytää yhteisymmärrystä kustannuksista. Tilanteeseen saattaa löytyä ratkaisu, kun Helsinki on ilmoittanut valmiutensa ottaa alkuvaiheessa isomman vastuun rahoituksesta. Eduskunnassa pisarataa on kritisoitu erityisesti Keskustan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmistä.

Ainut kuntasektorilla edennyt asia on Kuntalain uudistaminen. Se saadaan maaliin ilmeisesti vielä tämän kevään aikana. Muutokset eivät ole merkittäviä eivätkä haasteet ole olleet suuria. Jossain määrin kuntademokratia ottaa maltillisia askeleita eteenpäin ja kuntataloudenpitoa kehitetään.

Tällä hetkellä pääkaupunkialueen ja koko Suomen kuntakentän kehittäminen näyttää seisovan lähes täysin. Kuka maksaa tästä kaikesta? Maksajina ovat mm. pieni- ja keskituloiset pääkaupunkiseudun asukkaat kalliimpina asumiskustannuksina ja koko Suomen väestö kehityksestä jälkeenjäävinä ja heikkenevinä julkisina palveluina. Vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun asumiskustannuskehityksen takia Suomessa on vaikeampaa noudattaa maltillista palkkalinjaa, josta olisi hyötyä koko kansantaloudelle ja työllisyydelle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Olen 15 vuotta tutkinut kyseistä "kehitystä" saatuani Ulkoministeriöstä Suomen EY-neuvotteluasiakirjoja vuosilta 1992-1994.

Kunta- ja sote-uudistusten tausta löytyy demareiden tavoitteista (viimeistään) 1990-luvun alusta.
Kalevi Sorsa tiesi tästä kirjassaan Uusi itsenäisyys, 1992. Kysymys on eurooppalisesta itsenäisyydestä ja alueiden Euroopasta.

Jäljet johtavat vuoteen 1985. Jo Holkerin hallitus sitoutui alueiden Eurooppaan.

Miten tavoitteeseen päästään?
-Järjestämällä kunnat alijäämäisiksi.

Lopullisena tavoitteena on maakuntahallinto.

Juha Sipilä ei tiennyt tästä ehdottaessaan viisi ERVA-aluetta.

Tässä on tutkimustani
http://jormajaakkola.fi/kunta-%20ja%20sote-uudistus

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Anteeksi. Poistin oman kirjoitukseni heti, kun huomasin tekstin: "Tämän blogin kommentit julkaistaan vasta kun ne on hyväksytty."

Toimituksen poiminnat